miul oli nyt sit kahen päivän putki et olin juomassa, mielenkiintosta, ko ei oo ollut sitä fiilistä et haluisin nauraa ja olla estoton moneen viikkoon. ni sit tuli perjantai ja kaikki vaan meni siihen et olin taas eka kuka oli hiprakassa mut pysyin kontrollissa ihan niinkuin aina ennenkin. ja ihan niinkun aina ennenkin tulee tehtyä samoja asioita kun aina ,meit oli siin sellanen neljän rinki keskel lattiia.

sit tuli se vaihe, et toinen oli ihan muissa maailmoissa ja pyys et vien sen juoman pois siltä ja tietenkin join sen ja koska se oli 80 prosenttista ni olihan sillä sellasia seurauksia mistä en ennen ole kärsinyt.

Itkeminen alkoi siinä vaiheessa ko pari muutakin jo itki. en väitä et niil ei ollut syytä itkeä mut tunsin et se oli turhaa valitusta kun niil on kaikki ne asiat hyvin mitä miulla ei oo koskaan ollut hyvin. ja katoin sitä touhuu ja päätin kai (tai no en päättäny ko se itku vaan alko) et miks en miekin sit itkis ko on sentään syitä.

Taisimpa sit kertoo kaikki ongelmani ääneen siellä huutaen miten ketään ei kiinnosta ja en oikein pysynyt kontrollissa siltä tason, mut aina osaan huolehtii ittestäni, kenenkään ei tarvinnut taluttaa minuu kotiin, toisinkun jotkut piti. mut haluisin tietää et kuka kuuli mitäkin siit miun vuodatuksest ko oon aika varma et kovin moni ei kuunnellut, ko kuten sillonkin huusin: ei niit kiinnosta! mut haluisin tietää.

Kotiin sit nukahin... ja lauantain jatkoin sit eri porukassa. eilen oli sit parempi miun osalta, kuulin asioita jotka nosti itsetuntoa samalla laskien mut en antanut sen vaikuttaa.. jotenkin tuntuu et kaikki on tosi huonosti sekä ihan hyvin.

äiti tuli just kotiin, sillo ain pelottaa et löytääks se muutki ko ne siiderit mitkä on sallittua.