Tulee aina noita aikoja, ettei mikään tunnu hyvältä. Mut jotenkin siitä aina pääsee muiden tuella ohi.. Viimeistään nyt lauantaina kun pystytimme huoneeseeni teltan ja olimme avoimia. Joskus on vaikea olla oma itsensä, mutta silloin tunsin taas olevani. Toisin kun vaikka eilen ja yleensä silloin kun olen manipuloiva ja ilkeä, kun päästää sen sisäisen teinin valloilleen. Olen ärsyttävä ja en kestä itseäni ja miun pitää lopettaa paskan jauhaminen ihmisistä, koska en kestä sitä kun ne on miulle vihasia tai loukkaantuneita.

Haluun vaan kaikki ne pahat tunteet pois, mut ko en tunne voivani olla oma itseni kun kaikki arvostelevat vaan koitan puhumalla peittää sen. En, en , en.

yritän.

Kiinnostaa suunnattomasti tietää miks oon huonoa seuraa?

Mut sit toisaalta tiedän sen itsekin milloin olen, ei pidä katkeroitua ja pelätä.

Pitää vaan olla avoin, puhaltaa ja pitää pahat ajatukset piilossa. Purkaa niitä vain niissä tilanteissa joissa toinen ymmärtää tai yksin.

Ikävöin joitain tilanteita, ja ihmisiä.