Perjantaina, miul oli jotenkin todella omituinen olo,. Oli kun en kuuluis mihinkään ja et kukaan ei huomais miun olemassaoloo, et ikäänkuin vaan istuisin siinä tarkkailemassa ja en pitänyt siitä mitä näin. Ja se alko ahistamaan.

Sit toisaalta tuntui kun olisin siinä, mut ketään ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut se, et oon mitätön, kauhee ihminen, jossa ei oo mitään hyvää.

pyörin nurmikolla ja kävelin.

ja ei ketään kiinnostanut. ja sit siin mielentilas en ois ees halunnut et kukaan huomais minuu mut kuitenkin. vittu.

Lauantaina. Istuin kotona ja radio auki. sieltä äärimmäisen paskoja lovesongsballadeja. saan vähän purkaa tuntojani elinalle ja se hieman auttaa hetkittän, et pystyn olemaan just siinä hetkessä, siin sosiaalisessa tilanteessa ihan okei. Ja sit pyöräilin patsaalle ja ko ei Hennan seurassa oikein voi olla surullinen,varsinkin ko sil oli muumipaita ja semmonen töyhtö mikä nauratti minuu,  se oli sellanen tosi piristävä muutama tuntinen, mut silti kokoajan tuntu et vaan teeskentelisin vaik en sitä tehnyt.

aaa ja menin takas kotiin siihen musiikin ääreen.

Eilen. Siin skootterin kyyis olo keskellä yötä ja kylmyys ja se et sain hysteerisen naurukohtauksen. Mut ei nyt taas.

vittu.

ja nyt mie oon koulussa ja miul on siiderii mukana.