keskiviikko, 4. marraskuu 2009

my new blog med elina.

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

 

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

torstai, 29. lokakuu 2009

miul on tapana kirjottaa miun unia ylös.

Olin Elinan, Jannen ja Heidin kanssa, hengailtiin pihalla lumisateessa vaik yleensä kyl ollaan sisällä. Juteltiin jotain ihan randomii ja sit päätettiin et mennään Jannen mökille ja et mie hankin meille kyydin sinne. (oon aikasemmiki nähny unta siit talosta et se oli sellasen liejun keskellä ja siel oli sellanen vanha mummo mikä ennusti miulle ja kurkia, ja yhtäkkiä olin espossa maahisbaarissa,,,, joo mut takas tähän uneen)

Sit menin kotiin ja äiti oli siel kavereitten kaa bilettämässä mein vanhan asunnon terassilla ja se yks tuntematon nainen oli tosi kaunis. Kaikki ne oli kännis ja oltiin Rajapatsaalla ja en saanu kyytii. Janne ja Elina päätti lähtee pyöräileen 90 kilometrii sinne, mut mie en voinu ko miul ei ollu pyörää.( ei miul oikeestikaa oo ko ne kaikki ain varastetaa)

Ja sit suddenly olinkin maantiellä jonkun tyypin kanssa ja meit syytettiin et oltiin tultu pummilla junassa ja se nainen alko jahtaamaan meitä. Juostiin sellasen käärmetäytteisen viidakon poikki nesteelle päin ja nähtii Janne ja Elina siellä.

Ja ko kurkittiin sielt nesteen takaa ni yks seurakunnan työntekijä oli se kuka jahtas meitä

ja sit heräsin.

Toihan on ihan normaali uni, mut jotenki silti jäi vaivaamaan.

 

maanantai, 26. lokakuu 2009

Miksi seurakunalaiset on niin ylimielisiä, ettekö te tajua et meidän pitäis olla yhtenäisempi porukka ja et kaikki ihmiset ei ole sellaisia minkälaisia vaikuttavat olevansa!!!

Elinan isä tulee hakemaan ja istun sit autossa alle puol tuntia ja toisel on tosi paljon tavaraa ja mie en tarvii paljon. Kuuntelen: Blur: girls & boys ja lets dance to joy division. Ja oon ilonen, päivärrannan aula... hyvä olo, kukaan ei rasita minuu, ei koko ekan päviän aikana, jonka oon Elinan ja Jannen kanssa ja meil on ne kaikki erimielisyydet ko yleensäki mut ne on okei, okei?

I like playing Twister but I really really suck..

Oltiin tosi ovelia :O ahahaha ko varastetiin monopoly ja hiivittiin ulkona, et toinen meni avaamaan oven ja mie jäin keinuille odottamaan pelin kanssa (mut palautettiin se kyllä)

TÄNÄÄN KAIKKI MENEE PERSEELLEEN.



Ja hei minkä takia, poika kenel on kavereina tyttöjä ni ei vois tulla nukkuun niitten VIEREISEEN huoneeseen!!! ei oo miun mielest reiluu laittaa ketään yksi nukkumaan jonnekki vaik sil ois ollu meitä kavereina siellä. ja by the way kumpikaan meist ei seurustele sen kaa eikä koskaan tuukkaan seurustelemaan(jos joku ylimielinen seurakuntalainen sattuu tätä lukemaan)

noin ni sit lauantai :)


Ihmiset tulee puhumaan miulle, siit tulee hyvä olo.
perus onnellinen päivä ja tuli jotenkin puhdas olo.

Mut si tietenkin niitten ämmien pitää pilata se olotila.
Luulin sillon joskus et seurakunnassa miut vihdoin hyväksyttäs sellasena kun olen
ja et mie en vihais niitä ihmisiä, koska ne ois hyviä ja rakastavia
mut no joo,
not exactly.

Osa niistä ihmisistä luulee olevansa muiden yläpuolella ja se on surullista, koska ilman tuota yhtä ylimielisyyden piirrettä pitäisin heistä ja haluaisin olla heidän ystävänsä, mutta eihän se olisi mahdollista, koska en ole yhtä kaunis, mukava, lahjakas, rauhallinen enkä tarpeeksi aikuinen noiden ihmeellisten ihmisten seuraan (huomaa sarkasmi)

Saatan vaikuttaa kylmältä. Sekä kovaääniseltä oikees elämässä. Mut en ole kylmä, kaikki ne pienet teot mitä teette käskette miuta olemaan hiljaa, katsotte halveksuvasti kun näen silmistänne miten halveksitte,

kärsin.

ja vihaan teitä, mut en halua vihata ko sit tekin vihaatte.


 

maanantai, 19. lokakuu 2009

Ei otsikkoa

Oon vissiin vähän liian kateellinen ihminen.

Ko tuntuu et kaikilla vaan on ne kaksi asiaa niin hyvin mitkä miulla on aina kaikkein huonoiten. Tai no ei kaikilla, mut lähes jokaisella ystävälläni se toinen.

Miun pitää alkaa taas nauttia asioista, okei.

Tänään teen kaikkea mikä saa olon tuntumaan hyvältä. Meen kirjastoon, käyn kävelyllä, katon greyn anatomiaa, kuuntelen levyjä, teen leikekirjaa, irtille.

Would you be my enemy?
It's easier that way
Be my enemy

Osaan kyllä muuttaa asioita ko oon ennnenki niin tehnyt.

sunnuntai, 18. lokakuu 2009

okei, oon ollu tällänen viikonloppuna alkoholia juova ihminen täs nyt jotain puol vuotta ni nyt kerron vähän tost viikonlopusta siltä kantilta.

miul oli nyt sit kahen päivän putki et olin juomassa, mielenkiintosta, ko ei oo ollut sitä fiilistä et haluisin nauraa ja olla estoton moneen viikkoon. ni sit tuli perjantai ja kaikki vaan meni siihen et olin taas eka kuka oli hiprakassa mut pysyin kontrollissa ihan niinkuin aina ennenkin. ja ihan niinkun aina ennenkin tulee tehtyä samoja asioita kun aina ,meit oli siin sellanen neljän rinki keskel lattiia.

sit tuli se vaihe, et toinen oli ihan muissa maailmoissa ja pyys et vien sen juoman pois siltä ja tietenkin join sen ja koska se oli 80 prosenttista ni olihan sillä sellasia seurauksia mistä en ennen ole kärsinyt.

Itkeminen alkoi siinä vaiheessa ko pari muutakin jo itki. en väitä et niil ei ollut syytä itkeä mut tunsin et se oli turhaa valitusta kun niil on kaikki ne asiat hyvin mitä miulla ei oo koskaan ollut hyvin. ja katoin sitä touhuu ja päätin kai (tai no en päättäny ko se itku vaan alko) et miks en miekin sit itkis ko on sentään syitä.

Taisimpa sit kertoo kaikki ongelmani ääneen siellä huutaen miten ketään ei kiinnosta ja en oikein pysynyt kontrollissa siltä tason, mut aina osaan huolehtii ittestäni, kenenkään ei tarvinnut taluttaa minuu kotiin, toisinkun jotkut piti. mut haluisin tietää et kuka kuuli mitäkin siit miun vuodatuksest ko oon aika varma et kovin moni ei kuunnellut, ko kuten sillonkin huusin: ei niit kiinnosta! mut haluisin tietää.

Kotiin sit nukahin... ja lauantain jatkoin sit eri porukassa. eilen oli sit parempi miun osalta, kuulin asioita jotka nosti itsetuntoa samalla laskien mut en antanut sen vaikuttaa.. jotenkin tuntuu et kaikki on tosi huonosti sekä ihan hyvin.

äiti tuli just kotiin, sillo ain pelottaa et löytääks se muutki ko ne siiderit mitkä on sallittua.