http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

http://colorfultorstai.blogspot.com/

Olin Elinan, Jannen ja Heidin kanssa, hengailtiin pihalla lumisateessa vaik yleensä kyl ollaan sisällä. Juteltiin jotain ihan randomii ja sit päätettiin et mennään Jannen mökille ja et mie hankin meille kyydin sinne. (oon aikasemmiki nähny unta siit talosta et se oli sellasen liejun keskellä ja siel oli sellanen vanha mummo mikä ennusti miulle ja kurkia, ja yhtäkkiä olin espossa maahisbaarissa,,,, joo mut takas tähän uneen)

Sit menin kotiin ja äiti oli siel kavereitten kaa bilettämässä mein vanhan asunnon terassilla ja se yks tuntematon nainen oli tosi kaunis. Kaikki ne oli kännis ja oltiin Rajapatsaalla ja en saanu kyytii. Janne ja Elina päätti lähtee pyöräileen 90 kilometrii sinne, mut mie en voinu ko miul ei ollu pyörää.( ei miul oikeestikaa oo ko ne kaikki ain varastetaa)

Ja sit suddenly olinkin maantiellä jonkun tyypin kanssa ja meit syytettiin et oltiin tultu pummilla junassa ja se nainen alko jahtaamaan meitä. Juostiin sellasen käärmetäytteisen viidakon poikki nesteelle päin ja nähtii Janne ja Elina siellä.

Ja ko kurkittiin sielt nesteen takaa ni yks seurakunnan työntekijä oli se kuka jahtas meitä

ja sit heräsin.

Toihan on ihan normaali uni, mut jotenki silti jäi vaivaamaan.

Elinan isä tulee hakemaan ja istun sit autossa alle puol tuntia ja toisel on tosi paljon tavaraa ja mie en tarvii paljon. Kuuntelen: Blur: girls & boys ja lets dance to joy division. Ja oon ilonen, päivärrannan aula... hyvä olo, kukaan ei rasita minuu, ei koko ekan päviän aikana, jonka oon Elinan ja Jannen kanssa ja meil on ne kaikki erimielisyydet ko yleensäki mut ne on okei, okei?

I like playing Twister but I really really suck..

Oltiin tosi ovelia :O ahahaha ko varastetiin monopoly ja hiivittiin ulkona, et toinen meni avaamaan oven ja mie jäin keinuille odottamaan pelin kanssa (mut palautettiin se kyllä)

TÄNÄÄN KAIKKI MENEE PERSEELLEEN.

Ja hei minkä takia, poika kenel on kavereina tyttöjä ni ei vois tulla nukkuun niitten VIEREISEEN huoneeseen!!! ei oo miun mielest reiluu laittaa ketään yksi nukkumaan jonnekki vaik sil ois ollu meitä kavereina siellä. ja by the way kumpikaan meist ei seurustele sen kaa eikä koskaan tuukkaan seurustelemaan(jos joku ylimielinen seurakuntalainen sattuu tätä lukemaan)

noin ni sit lauantai :)

Ihmiset tulee puhumaan miulle, siit tulee hyvä olo.
perus onnellinen päivä ja tuli jotenkin puhdas olo.

Mut si tietenkin niitten ämmien pitää pilata se olotila.
Luulin sillon joskus et seurakunnassa miut vihdoin hyväksyttäs sellasena kun olen
ja et mie en vihais niitä ihmisiä, koska ne ois hyviä ja rakastavia
mut no joo,
not exactly.

Osa niistä ihmisistä luulee olevansa muiden yläpuolella ja se on surullista, koska ilman tuota yhtä ylimielisyyden piirrettä pitäisin heistä ja haluaisin olla heidän ystävänsä, mutta eihän se olisi mahdollista, koska en ole yhtä kaunis, mukava, lahjakas, rauhallinen enkä tarpeeksi aikuinen noiden ihmeellisten ihmisten seuraan (huomaa sarkasmi)

Saatan vaikuttaa kylmältä. Sekä kovaääniseltä oikees elämässä. Mut en ole kylmä, kaikki ne pienet teot mitä teette käskette miuta olemaan hiljaa, katsotte halveksuvasti kun näen silmistänne miten halveksitte,

kärsin.

ja vihaan teitä, mut en halua vihata ko sit tekin vihaatte.

Oon vissiin vähän liian kateellinen ihminen.

Ko tuntuu et kaikilla vaan on ne kaksi asiaa niin hyvin mitkä miulla on aina kaikkein huonoiten. Tai no ei kaikilla, mut lähes jokaisella ystävälläni se toinen.

Miun pitää alkaa taas nauttia asioista, okei.

Tänään teen kaikkea mikä saa olon tuntumaan hyvältä. Meen kirjastoon, käyn kävelyllä, katon greyn anatomiaa, kuuntelen levyjä, teen leikekirjaa, irtille.

Would you be my enemy?
It's easier that way
Be my enemy

Osaan kyllä muuttaa asioita ko oon ennnenki niin tehnyt.

miul oli nyt sit kahen päivän putki et olin juomassa, mielenkiintosta, ko ei oo ollut sitä fiilistä et haluisin nauraa ja olla estoton moneen viikkoon. ni sit tuli perjantai ja kaikki vaan meni siihen et olin taas eka kuka oli hiprakassa mut pysyin kontrollissa ihan niinkuin aina ennenkin. ja ihan niinkun aina ennenkin tulee tehtyä samoja asioita kun aina ,meit oli siin sellanen neljän rinki keskel lattiia.

sit tuli se vaihe, et toinen oli ihan muissa maailmoissa ja pyys et vien sen juoman pois siltä ja tietenkin join sen ja koska se oli 80 prosenttista ni olihan sillä sellasia seurauksia mistä en ennen ole kärsinyt.

Itkeminen alkoi siinä vaiheessa ko pari muutakin jo itki. en väitä et niil ei ollut syytä itkeä mut tunsin et se oli turhaa valitusta kun niil on kaikki ne asiat hyvin mitä miulla ei oo koskaan ollut hyvin. ja katoin sitä touhuu ja päätin kai (tai no en päättäny ko se itku vaan alko) et miks en miekin sit itkis ko on sentään syitä.

Taisimpa sit kertoo kaikki ongelmani ääneen siellä huutaen miten ketään ei kiinnosta ja en oikein pysynyt kontrollissa siltä tason, mut aina osaan huolehtii ittestäni, kenenkään ei tarvinnut taluttaa minuu kotiin, toisinkun jotkut piti. mut haluisin tietää et kuka kuuli mitäkin siit miun vuodatuksest ko oon aika varma et kovin moni ei kuunnellut, ko kuten sillonkin huusin: ei niit kiinnosta! mut haluisin tietää.

Kotiin sit nukahin... ja lauantain jatkoin sit eri porukassa. eilen oli sit parempi miun osalta, kuulin asioita jotka nosti itsetuntoa samalla laskien mut en antanut sen vaikuttaa.. jotenkin tuntuu et kaikki on tosi huonosti sekä ihan hyvin.

äiti tuli just kotiin, sillo ain pelottaa et löytääks se muutki ko ne siiderit mitkä on sallittua.

ensimmäinen asia ahdistaa.

toinen saa miut vihaiseksi.

yksi pelokkaaksi ja surulliseksi.

kahta asiaa pitää todella miettiä.

ja yksi innostaa miuta.

okei, mie oon lähipäivinä vaan koittanut purkaa tätä turhautuneisuutta kävelemällä. ottamalla valokuvia ja leipomalla.

Oon myös alkanut taas lukea kirja päivässä tahtia.. tuntuu et eläisin taas sitä elämää kun sillon kun olin yksinäinen,, mut tavallaanhan mie vielkin oon.

mut huomenna,

kaikki taas kerraan vaihtuu parempaan

jos vaan pystyn.

Tää viikonloppu on ollut lähes täydellinen, tai siis sillein tavallaan, Ko ottaa huomioon et on tuntunu luontevalta olla ja en oo itkenyt kumpanakaan päivänä siis mistään omista ajatuksista se on eri asia jos kattoo leffaa ja sen seurauksena,

Ekaks olin Elinan kanssa taas, ollaan nykyään paljon enemmän kahestaan ko porukassa, ko jotenkin ne muut ihmiset eivät vaan ymmärrä yhtään ja ajattelevat vain itseään tajuamatta ettei ne oo miun elämän tärkein asia, ne pystyis ihan hyvin elämään ilman minuukin mut mie varmaan en loppujen lopuks pysty ilman niitä vaik nyt oonkin...

Mut kuitenkin oltiin teltassa ja miust tuntuu et meist tuli Telttahöperöitä, koska ensinnäkin hyökkäiltiin ja sit alettiin leikkiä. Juostiin rappukäytävillä ja pihalla ja sit päädyttiin metsäänkin ko joku mies muka jahtasi meitä, sit normaalit ihmiset ei nähny meit ja pahat vaaan näki ja ei päästy pois : ----------------- )

Seurikselkin pitkäst aikaa ei ahistanut.

Ja eilinen päivä alko aamul sil et Viivin kaa kirjastoon ja oli tarkotus mennä prostituutiosta kertovaan seminaariin mut sit mentiinkiin vaan heille ja katottiin pari leffaa( Hurmaava joukkoitsemurha ja holes), käytiin kävelemäss (ettimässä sumua) ja leivottiin (kiisseli pääty ojaan) ja sit vaan juteltiin, jotenkinj se koko päivä vaan meni siel kämpäs,, ja miust tuntu omituiselta. Tai siis puhuin ihan omituisia asioita ja heitin läppää itestäni mitä yleensä en tee, miust on ihana saaha muut nauramaan mut nyt nauroin ite itelleni en tajuu.

ehk mie löyän taas uusi puolii itestäni.

ihan hyvä juttu.

: )

Tulee aina noita aikoja, ettei mikään tunnu hyvältä. Mut jotenkin siitä aina pääsee muiden tuella ohi.. Viimeistään nyt lauantaina kun pystytimme huoneeseeni teltan ja olimme avoimia. Joskus on vaikea olla oma itsensä, mutta silloin tunsin taas olevani. Toisin kun vaikka eilen ja yleensä silloin kun olen manipuloiva ja ilkeä, kun päästää sen sisäisen teinin valloilleen. Olen ärsyttävä ja en kestä itseäni ja miun pitää lopettaa paskan jauhaminen ihmisistä, koska en kestä sitä kun ne on miulle vihasia tai loukkaantuneita.

Haluun vaan kaikki ne pahat tunteet pois, mut ko en tunne voivani olla oma itseni kun kaikki arvostelevat vaan koitan puhumalla peittää sen. En, en , en.

yritän.

Kiinnostaa suunnattomasti tietää miks oon huonoa seuraa?

Mut sit toisaalta tiedän sen itsekin milloin olen, ei pidä katkeroitua ja pelätä.

Pitää vaan olla avoin, puhaltaa ja pitää pahat ajatukset piilossa. Purkaa niitä vain niissä tilanteissa joissa toinen ymmärtää tai yksin.

Ikävöin joitain tilanteita, ja ihmisiä.

Perjantaina, miul oli jotenkin todella omituinen olo,. Oli kun en kuuluis mihinkään ja et kukaan ei huomais miun olemassaoloo, et ikäänkuin vaan istuisin siinä tarkkailemassa ja en pitänyt siitä mitä näin. Ja se alko ahistamaan.

Sit toisaalta tuntui kun olisin siinä, mut ketään ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut se, et oon mitätön, kauhee ihminen, jossa ei oo mitään hyvää.

pyörin nurmikolla ja kävelin.

ja ei ketään kiinnostanut. ja sit siin mielentilas en ois ees halunnut et kukaan huomais minuu mut kuitenkin. vittu.

Lauantaina. Istuin kotona ja radio auki. sieltä äärimmäisen paskoja lovesongsballadeja. saan vähän purkaa tuntojani elinalle ja se hieman auttaa hetkittän, et pystyn olemaan just siinä hetkessä, siin sosiaalisessa tilanteessa ihan okei. Ja sit pyöräilin patsaalle ja ko ei Hennan seurassa oikein voi olla surullinen,varsinkin ko sil oli muumipaita ja semmonen töyhtö mikä nauratti minuu,  se oli sellanen tosi piristävä muutama tuntinen, mut silti kokoajan tuntu et vaan teeskentelisin vaik en sitä tehnyt.

aaa ja menin takas kotiin siihen musiikin ääreen.

Eilen. Siin skootterin kyyis olo keskellä yötä ja kylmyys ja se et sain hysteerisen naurukohtauksen. Mut ei nyt taas.

vittu.

ja nyt mie oon koulussa ja miul on siiderii mukana.

Okei. eli. siis.

tuntuu tosi omituiselta, ja oon itkeny kaks päivää kaikist ihan turhista asioista, ei kiva. Eilenkin kun kävelin tuol tiellä ja musiikkia korvissa ni en voinut olla ajattelematta kaikkia niitä asioita mitkä painaa mieltäin. Vajosin vähän menneisyyteen ja pikkasen jäin sinne. Sit ko en ees saa itkettyy sillein kunnolla vaan se on sellast säälittävää nyyhkytystä, vittu.

Eventhough I say Im happy Im not.

Oltiin kyl elinan kaa huonol asenteel liikkeellä eilen ja siksi ehkä ahdisti. Ja oon huomannu et useimmiten miul on huono asenne kaikkeen mitä pelkään ja sit ko pelkää kaikkea, ni aaaaaa, en jaksas ees pohtii mutku tällänen olo.

rasittaa.

ja tahtosin vaan olla ajattelematta.